Koko kesä on mennyt hirmu nopeasti, enkä ole paljoa kerennyt kirjoitella. Niimpä tässä tuleekin sitten nyt melkoinen pikakelaus kesän tapahtumista.
  Aloitan vaikkapa heinäkuun seitsemännestä päivästä, jolloin astuimme Espoon asemalla Karjaalle menevään intercity junaan. Olimme matkalla oikeastaan Hankoon, mutta vaihto tapahtui Karjaalla. Olimme edellisenä viikonloppuna purjehtineet veneemme jo valmiiksi Hankoon, jotta pääsisimme mahdollisimman nopeasti Ruotsin puolelle, jonne meidän oli tarkoitus mennä viettämään kesää. Harmiksi tuona samana viikonloppuna, jolloin olimme menossa junalla Karjaalle (tai se oli oikeastaan perjantai) oli Hangossa Hangon regatta ja Turussa Ruisrock. Niin, ja se Intercity junahan oli menossa oikeastaan Turkuun... Onneksi meillä oli sentään istumapaikat. Karjaalla tapahtui siis vaihto, jonka jälkeen pääsimme erittäin pieneen Hankoon menevään junaan joka täyttyi mukavasti. Henna (siskoni) pääsi sentään istumaan Tarun kanssa, mutta me muut jouduimme seistä... Tunnin matkan jälkeen saavuime Hankoon, jossa veneemme meitä odottikin.
  Näin alkoi siis kesälomapurjehduksemme, josta en valitettavasti voi kertoa yhtä tarkasti kuin matkasta Espoosta Hankoon. Tekstistä tulisi luultavasti äärimmäisen pitkä ja ikävystyttävä, ei sillä, että matkamme olisi ollut tylsä, vaan kirjoittaja ei osaa kirjoitta muuta kuin tylsää tekstiä.
  Viivyimme Suomen puolella parissa saaressa, jonka jälkeen lähdimme Ruotsin puolelle. Sillä aikaa kuin vanhempamme ahkerasti purjehtivat ja olivat kannella säätämässä purjeita ja ohjaamassa, istuimme minä, Taru sekä siskoni Henna sisällä lukemassa kirjaa (tai Taru nyt ei lukenut). Taru on muuten erittäin rasittava purjehdittaessa. Se osaa kyllä olla rauhallisesti sisällä veneessä, mutta sen täytyy aivan vältämättä tulla ihan kiinni ihmiseen, mikä ei välttämättä ole niin hauskaa. Lisäksi Taru pelästyy kaikenmoisia kolahduksia ja muita äkkinäisiä ääniä... Mutta kokonaisuudessaan Taru on veneellä melko kauniisti. Matkamme ainoa sade osui muuten juuri tälle meren ylitykselle Ruotsin ja Suomen välillä. Ruotsin puolella saavuimme perille Kapelskär-nimiseen paikkaan, jossa oli hyvin pieni satama. Seuraavana päivänä menimme Tukholmaan, jossa vietimme "jopa" kolme päivää, joiden aikana kävimme mm. Tukholmalaisessa huvipuistossa Gröna Lund:ssa.
  Tukholman jälkeen vierailimme tasapuolisesti sekä palvelu-, että luonnonsatamissa. Ja juuri takaisin Suomeen lähtöä edeltävänä päivänä näimmekin sen, mitä olimme koko matkan ajan etsineet! Nimittäin tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran. Eräs pihis narttu oli samassa satamassa, sekin purjeveneessä.
  Tulimme Suomeen takaisin joskus 24. heinäkuuta. Vietimme yhden päivän kotona pakaten tavaroita mökkille lähtöä varten ja tietysti Savo Show:ta varten, jonne Taru oli ilmoitettu.
  Taru nautti varmasti tästä yhdestä viikosta mökillä enemmän kuin noin kolmesta veneellä. Taru saa nimittäin mökillä olla kokoajan vapaana, mitä se ei kotona saa. Niinpä Taru vietti viikon lähes kokoajan "metsästäen" hiiriä ja myyriä. Näyttelyyn lähtöä edeltävänä päivänä oli vuorossa tarun peseminen, sillä se oli täysin likainen kierittyään mm. mustikoissa. Tosin Taru jouduttiin pesemään uudestaan, sillä se kieri mustikoissa toistamiseen.

Alla vielä kuvia matkaltamme.

 
Huomioikaa Tarun pepsodent-hymy [ja harvalta näyttävä hammasrivi...]

Taru poseeraa pelastusliivit päällä.

 
Taru näyttää kieltä kameralle.

Taru hyppää, tosin este ei ole oikeasti noin korkea, miltä näyttää.

Poseerausta

Poseerausta jälleen

 

Kuopio KV

Lähdimme ajamaan kohti Kuopiota aikaisin aamulla, sillä matkaa mökiltämme Kuopioon on noin 3 tunnin verran. Matkan loppuvaiheilla meille tulikin kiire, sillä tajusin tarkistaa, milloin päättyi koirien rokotustodistusten tarkastus. Niinpä niin, sehän päättyi 13:00 ja itse olimme paikalla noin 20 min. vaille kello kolmetoista. Sitten etsittiin kehä, pystytettiin häkki ja odotettiin. Pyyhekkin oli unohtunut ottaa mukaan, joten jouduimme putsaamaan mutaista Tarua (juu, kehä oli mutaisella raviradalla) vessapaperilla. Tuomarina meillä oli tälläkertaa tuomarimuutoksen takia ama henkilö, kuin Tarun ensimmäisessä näyttelyssä Voittajassa vuosimallia 2006. Paikallehan oli muuten ilmoittautunut 5 piahkoiraa, joista kaksi tuli Ruotsista. Taru oli näyttelyn ainut narttu pihis.
Tarun vuoron mentyä, en hämmästynyt, kun kehätoimitsija ojensi punaisen nauhan, olihan Taru viimeksikin saanut EH:n. Arvostelu oli hyvin samankaltainen kuin edellinen tältä tuomarilta saatu. tarun arvostelun voitte muuten lukea Tarun sivuilta perustietoa-osiosta, josta löytyvät Tarun muutkin arvostelut.
  Näyttelyn jälkeen lähdimme ajamaan tuttaviemme mökille, jossa nukkuisimme kaksi yötä, sillä se sijaitsee lähempänä Kuopiota kuin omamme. Lisäksi näillä tuttavilla oli syntymäpäivät, joille myös osallistuimme.
  Lauantaina oli hieman parempi sää, aurinkokin paistoi hieman. Tälläkertaa meille tuli jälleen hieman kiire, sillä nyt Henna esittäisi myös erään Ria-nimisen kääpiöpinserin. Rian saadessa ERI:n ja päästyä jatkoon, tuli ongelmia, kun piti jännätä ettei kääpiöpinsereiden juoniori narttujen kilpailuluokka ja Tarun laatuarvostelu menisi päällekkäin. Kyllähän Henna kerkesikin esittämään Tarua (jos ei olisi kerennyt olisin itse joutunut). Itseäni jännitti kovin, miten Tarulla tulisi menemään, etenkin siinä vaiheessa kun Lennin (Ilsø Danske Lenni Fra Sundet) sai T:n... No, Tarulle tuli H, joka olikin ensimmäinen laatuaan. Tarun arvostelussa minua jäi huvittamaan kohta, jossa todetaan, että "päässä hyvät mittasuhteet, mutta pää aivan liian pieni". Eihän siinä mitään hassua ole, tottahan se on, mutta se vain kuullostaa hauskalta.
Lauantai ilta jatkui niillä syntymäpäivillä, jonne tuli melkein kolmekymmentä henkeä. Taru sai tuttaviemme Pessi-sekarotuisen ohella paljon ihasteluja osakseen etenkin sen pitäessä vaaleanpunaista paitaansa päällä...
  Sunnuntai aamuna meidän tuli jälleen lähteä aikaisin liikenteeseen. Olin kamalan väsynyt, sillä olin nukkunut edellisen yön teltassa, jossa oli neljä henkeä ja Taru. Taru ahtautui makuupussiini ja kuvitteli ilmeisesti koko yön ajan omistavansa sen kokonaan. Tälläkertaa ei kuitenkaan olut kiirettä, vaikka Henna jälleen esitti Rian. Rian kehän jälkeen siirryimme odottelemaan omaa kehäämme. Tällä kertaa Tarulle ojennettiin vaaleanpunainen nauha SERT-ruusukkeen kanssa. Rotunsa parhaan valinnassa Taru sijottui toiseksi upean ruotsalais uroksen rinnalle, mutta eihän se mitään haitannut. Enää puuttuukin sitten yksi SERT, niin Taru on valio.

Alla mökillä otettu kuva Tarusta. Lisää näyttelykuvia löytyy Tarun kotisivuilta : )

Taru mökillä palkintojensa kanssa : )