Apua, kauhea aika päässyt viime kirjoituksesta kulumaan! Ei vaan ole yksinkertaisesti kerennyt/jaksanut, eipä ole Tarun sivujakaan tullut päivitettyä. No paljon on joka tapauksessa tapahtunut; on ollut pihisten koirakoulua, luonnetestiä, näyttelyä, tallielämää, mökkeilyä, koirakavereiden tapaamista ja vaikka mitä!

Aloitetaan vaikka toukokuisesta luonnetestistä. Tosiaan meillä tuli hieman kiire luonnetestiin (kuten myös lonkka- ja polvi kuvauksiin), sillä Taru alkaa iänsä puolesta lähennellä sitä kuuden vuoden maksimi ikärajaa (höh, ihan nuorihan se on vielä!) Joka tapauksessa pääsimme sitten pihakoirayhdistyksen järjestämään luonnetestiin, jonne oli ilmoittautunut muitakin pihiksiä. Itse luonnetesti päivä oli sateinen ja pelkäsin, että se olisi vaikuttanut Taruun, sillä Taru ei mitään vihaa niin paljoa kuin sadetta, mutta toisin kävi. Taru oli oma hurmaava itsensä, ja luonnetesti tuloskin oli sen mukainen. Vaikka luonnetestiä ei kuuluisi tutkia "kuka sai korkeimmat pisteet"-periaatteella, olimme tyytyväisiä Tarun tulokseen +190 pistettä! Kaiken kaikkiaan Taru toimi juuri niinkuin oltiin oletettukin; Taru vai seisoi paikallaan kun sitä lähestyi kepillä huitova mies ja puolustushalua testattaessa Taru päätti lyödä leikiksi ja häntä heiluen lähestyi muka "uhkaavaa" henkilöä. Se siitä puolustushalusta siis, mutta sellainenhan Taru on! Kelkkatestissä, jossa rämisevää kelkkaa jossa on epämääräinen "ihminen" (oikeasti joku peltiviritys, jolle on puettu takk) vedetään koiraa kohden ja katsotaan miten se reagoi. Taru oli valpas ja tarkkaili tilannetta, ehkä hieman pelkäsikin, mutta heti kelkan pysähdettyä lähti omatoimisesti tutkimaan kohdetta. Taru sai erityiskiitosta hermoistaan, joista se sai +2 "tasapainoinen" maininnan. Vain muutama pihakoira on saanut saman arvostelun ja tuomarinkin mukaan pihakoirien on hankala saada sitä.
Tietysti meillä Tarun ikä vaikuttaa tulokseen; 5 vuodessa sille on kertynyt ihan kiitettävästi elämänkokemusta ties mistä asioista, joten se ei enää niin vähästä säikähdä, toisin kuin jotkut nuoremmat. Jokatapauksessa nyt ollaan sitten sielläkin käyty!

 

Toiseksi voisi kertoa pihakoirien järjestämästä tottelevaisuuskoulutuksesta. Ryhmä kokoontui kerran viikossa espoon IKEAn parkkikselle treenaamaan kaikenlaista tottelevaisuutta. Me oltiin Tarun kanssa tietysti vanhempien koirien ryhmässä, jossa meidän lisäksi olivat ainakin Kesse, Göta, Kaisa ja sitten 2 muun rotuista (saatoin unohtaa jonkun). Kurssilla treenattiin mm. paikallaoloa, seuraamista, katsekontaktia, luopumista ja kaikkea muuta aina hyödyllistä. Itse ainakin koin ryhmän tosi hyödylliseksi ja se näillä näkymin jatkuu vielä 6 kertaa syksyllä.
Taru on muutenkin aikalailla edistynyt ToKoilussa nyt kun olen vakavissani päättänyt treenata vähän säännöllisemmin, mutta viime viikkoiset helteet kyllä vähän rajoitti taas treenailua kun ei ulkona vaan kestänyt olla koira eikä omistajakaan!

Toukokuussa oli myös aptuksen näyttely. Se taisi olla vasta 3. tänä vuonna, ja nyt on tosiaan tuo näyttelyissä käynti vähän "jäänyt." Syy ei tosin ole koirassa eikä omistajassa, vaan vanhemmat haluavat vähän vähentää sitä kuskaamista :< höh. No nyt ollaan ilmoittauduttu Heinolaan KR:ään ja Helsinkiin ryhmään ja pihispäiville ja vielä pitäis vähintää voittajaan ja pohjoismaidenvoittajaan päästä. Mutta tosiaan ollaan tulossa mahdollisimman moneen näyttelyyn!
Siis tosiaan siitä Aptuksesta. Oltiin siellä ihan vain minä, Henna ja Taru ja sitten tuttumme sekä hänen berharndilaisensa, jonka Henna esitti. Päivä oli aika pitkä kun tuon Hennan toisen esitettävän kehä oli ihan aamulla ja meillä sitten myöhemmin. Taru kuitenkin jaksoi kokeneena näyttelyissä kävijänä hyvin ja kehässä esiintyi taas edukseen. Tuomari antoikin vaaleanpunaisen nauhan ja ROP-ruusukkeen. Arvatenkaan ryhmässä ei menestystä tullut, mutta se oli niin arvattavaa, ettei edes harmittanut. Näyttelyssä oli mukana taas vain kolme pihistä, mikä ihmetytti. Luulisi, että Helsingissä oleva kansainvälinen näyttely keräisi enemmän pihiksiä paikalle, mutta ei...

tarun mielipide odottelusta: "booooring!"

lopuksi vielä hieno poseeraus kotona

Muuten Tarun elämään on kuulunut kaikkea tavallista, kuten auringonottoa, lenkkeilyä, veneilyä, mökkeilyä (Tarun lemppari asia) ja talleilla käymistä. Henna menee usein Tarun kanssa kokopäiväksi talleilemaan ja voi arvata, että illalla kun koira tulee kotiin se on ihan väsynyt.
Nyt lähdemme huomenna koko kuukaudeksi purjehtimaan, joten päivityksiä ei luultavasti ole taaskaan vähäänaikaan tiedossa. Tarun sivuillekkin piti laittaa uusi ulkoasu, mutten kerennyt vaihtaa sitä. No, katsotaan jos jostaan löytyisi joko ilmainen langaton yhteys tai sitten nettikahvila niin pääsisi päivittelemään edes tätä blogia.

on se kaunis =)

normaalisti Taru ei ui, mutta lintujen perässä uskaltaa vähän syvemmälleki (kävi siis melkein ihan uimassa)

 

Hyvää kesänjatkoa kaikille pihiksille (ja muille koirille) omistajineen!