Tänään oli jälleen näyttelypäivä. Tällä kertaa paikka oli sama kuin viimeksi, eli Helsingissä sijaitseva vinttikoirakeskus. Kyseessähän  oli siis 2&3:n ryhmänäyttely.

Tulimme paikalle jälleen hyvin paljon ennen kehän alkua. Mukana meillä oli jälleen naapurimme kannustamassa Tarua. Halusimme nähdä, miten Hennan kaverin airiksella meni, joten siksi tulimme paikalle jo ennen kymmentä.
Ulkona oli älyttömän kylmä ja tuulikin oli melko voimakasta. Välillä aurinko kuitenkin pilkisteli pilvien raosta ja toi lämpöä mukanaan.

Siinä vaiheessa kun leonbergin koirat loppuivat (leonbergin koirien ja Tarun välissä oli neljä rotua) oli kehä myöhässä jo noin 45min. Itse pääsimmekin kehään vasta hieman vaille kello kolme, joten olimme odotelleet paikan päällä mukavat 5 tuntia... Niin omistajat, kannustajat kuin Tarukin olivat jäässä teen ja kaakaon juonnista huolimatta.

Pihakoiria oli paikalla seitsemän, kaksi pentua (uros ja narttu), kaksi juniori urosta, yksi avoimenluokan uros, yksi juniori narttu sekä Taru, joka oltiin siirretty valioluokkaan. Taru oli jälleen järjestyksessä viimeinen, muttei suinkaan vähäisin. Taru nimittäin sai ERI1:n, PN1:n ja ROP:n! Ja koska Taru oli Rotunsa Paras oli sen määrä osallistua myös ryhmäkehään.

Katsellessani koiria ryhmäkehän kokoamiskehässä ajattelin, ettei Tarulla ole mitään mahdollisuuksia (tai niin olin ajatellut siitä lähtien kun Taru sai ROP-ruusukkeensa). Kehässä seisoi nimittäin peräkkäin toinen toistaan upeampia koiria. Oli muuten hauskan näköistä, kun kakkosryhmässä kaikki muut koirat ovat isoja paitsi pihikset, kääpiöpinserit, kääpiösnautserit ja englannin bulldogit. Ryhmässä meillä oli tuomarina sama tuomari kuin rotukehässäkin.

Sitten päästiinkin varsinaiseen "isoon kehään". Se tuntui niin hienolta, kun näki Tarun ravaamassa kauniisti (kerrankin pää ylhäällä ja suht hyvällä askeleella) ja yleisön kannustavan. Sitten tuomari pyysikin koirat seisomaan. Tuomarihan oli tutkinut koirat jo kokoamiskehässä, mutta katseli niitä vielä hetken ennen kuin valitsi jatkoon menijät. Ensimmäisenä jatkoon meni napolinmastiffi, toisena bokseri tai doobermanni (en muista järjetystä) ja kun viimeisen jatkoon menijän vuoro tuli, olin aivan ällistynyt: tuomari osoitti meidän Tarua. Vielä ällistyneempi olin, kun tajusin, että Taru sijoittuisi jokatapauksessa vähintään ryhmän neljänneksi! Lopulta tuomari ojensi vihreän ruusukkeen napolinmastiffille. Tämän jälkeen Taru sai suuren keltaisen ruusukkeen, se oli kolmas! RYP-3! Mukaan saimme vielä ison pokaalin ja neljä kiloa koiran muonaa. Ei voi sanoa, ettei päivä olisi ollut onnistunut!