Oikeastaan piti tulla kirjoittamaan jo viime viikolla, jolloin meillä oli tuo Tampereen KV, mutta en ole oikein kerennyt.
Näyttelyreissu sujui hienosti, kuten yleensäkin. Tulokseksi tuli ERI1 PN1 CACIB (jolla ei tosin ole merkitystä) ja ROP. Ryhmissä ei onnistanut, mutta eipä sitä menestystä kukaan odottanutkaan.
Laittaisin arvostelunkin tähän, mutta ongelmana on, etten saa siitä selvää. Kyseinen arvostelu on ruotsiksi, mutta ajattelin laittaa tähän sen kuvan, jos joku tarkkanäköisempi ja kielitaitoisempi osaisi päätellä sanojen merkityksiä.
Arvostelu on tässä.

Sitten uudempia tuloksia tältä päivältä; kävimme Tarun kanssa lonkka-, ja polvitutkimuksissa, ettekä edes arvaa paljonko jännitti. Olihan tätä tapahtumaa jo kauan odotettukin. Kyseessä oli siis pihakoirille tarkoitettu joukkotarkastus, josta itselleni jäi ainakin positiivinen kuva kyseisestä tapahtumasta, joten kiitos järjestäjälle (järjestäjille, jos heitä on monta =))
Tarulta tutkittiin ensiksi polvet, ja tulokseksi saatiin 0/0. Taru käyttäytyi oikein kauniisti, ja antoi lääkäri-sedän tutkia jalat oikein kiltisti. Samalla Taru sai rauhoitusaineen, joka alkoikin tehota varsin pian.
Tarun päästessä kuvaukseen se olikin täysin rento ja ihan rauhoittunut. Siinä sitten odoteltiin kuvia, ja kuvien valmistuttua päästiin niitä sitten katsomaan. Lääkäri totesi, että laittaa ne A/A:ksi, vaikka oikeanpuoleinen (?) saattaa tulla takaisin B:näkin. VAU! Odotin jotain C:tä, koska Tarun muilla sisaruksilla on C:tä ja yhdellä D:t.
Taru sai vielä herätteen ja lähdettiin kotiin päin.
Yritin skannata noita röntgenkuvia tähän, mutta ne olivat jo niin sormenjäljissä, ettei onnistunut.

Nyt tuosta on kulunut jo joitain tunteja ja Taru alkaa olla aika normaali, tosin se lepää vieläkin tuolla pesässään, mutta ruokaakin se on jo vähän ottanut, vaikka juomaan ei oikein suostukaan.

 __

Sitten taas asiaa ihan "normaalista" elämästä.
Olemme treenailleet Tarun kanssa viimepäivinä vielä perusasentoa, joka sinäänsä sujuu ihan hyvin, mutta vieläkin tulee toisinaan vinoksi. Myös seuraamista ollaan innostuttu taas kokeilemaan (innostuksesta kiitos Armin blogille). Taru jaksaa treenata vain hyvin lyhyitä pätkiä, mikä tietysti ns. hankaloittaa. Seuraaminen sujuu kuitenkin muuten hyvin (tajuaa siis idean, osaa pysähtyä kun itse pysähdyn, seuraa vierellä ym.), mutta katsekontakti ei vain pysy ja Taru myös seuraa kaukana minusta. Itse en myöskään osaa kävellä suoraan, mikä hieman hankaloittaa... Mutta ehkä se tästä treenin myötä kehittyy.

Maanantaille on myös varattu hammaskiven poistoon aika, ajatuksissamme. En nimittäin tiedä onnistuukohan se, sillä emme ajanvarausta tehdässämme muistaneet tätä lonkkakuvausta. Voidaankohan koira rauhoittaa kaksi kertaa näin tiheällä aika välillä? Eläinlääkäri ei ole auki viikonloppuisin, joten sinne ei voi soittaa, eikä myöskään netistä löytynyt vastausta.

Pitäisi vielä tähän laittaa kuvia viime viikoilta, mutta teen sen kun kerkeän.