Tosiaan, tänään tuli kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun eräs pihakoira pyöräytti maailmaan viisi suloista pentua. Näiden pentujen joukossa oli myös ikioma Tarumme.
Vaikea kuvitella, että Taru on ilahduttanut elämäämme jo viiden vuoden ajan. Viisi vuotta! Sehän on aivan tajuttoman pitkä aika. Vielä hurjemmalta luvulta se tuntuu, kun ajattelee, mitä kaikkea tuohon viiteen vuoteen onkaan mahtunut.

Viisi vuotta sitten olin itse vähää vailla 11-vuotias ala-astetta käyvä tyttö, joka oli haaveillut koirasta jo jonkin aikaa ydessä siskonsa kanssa. Ja nyt toive oli toteutumassa, saisimme koiran, oman pihakoiran!
Kun vertaa tuota lähtötilannetta nykyiseen, niin ei voi kuin ihmetellä. Olen nyt melkein 16-vuotta ja aloittamassa ensi vuonna lukion.
No, tarkoitus ei kuitenkaan ollut puhua itsestäni, vaan siitä, että vaikka itse olen muuttunut vaikka kuinka, on Taru yhä se sama unelmien koira. Se pieni pentu, pikkusisko, leikkikaveri, lohduttaja, joka se oli silloin meille tullessaan. Tietysti viidessä vuodessa on tapahtunut paljon koulutuksen ja harrastusten saralla, niin kuin pitääkin, mutta loppuen lopuksi Taru on ihan yhtä villi ja pihakoiramainen kuin ennenkin. Ei se ole kamalasti rauhoittunut tai muuttunut mitenkään luonteeltaan erilaiseksi.

Mitäkö kaikkea viiteen vuoteen on mahtunut? Kaikkea en voi kertoa, sillä silloin tästä merkinnästä tulisi ihan kamalan pitkä. Tapahtumat voi kuitenkin tiivistää yhteen sanaan: paljon. On matkusteltu, käyty näyttelyissä, harrastettu agilityä ja ToKoa, purjehdittu, tavattu muita pihakoiria, nautittu, riehuttu. On ollut iloisia ja surullisia hetkiä, mutta kuitenkin enemmän noita iloisia. Tietysti Taru on toisinaan ärsyttänyt ja ollut tyhmä, mutta eihän Tarussa loppuen lopuksi koskaan ole vikaa ollut, vaan vika on aina ollut hihnan toisessa päässä =)

Näiden ihanien viiden vuoden lisäksi toivokaamme siis vähintään yhtä monta uutta ja vieläkin ihanampaa vuotta. Haluan Tarun puolesta toivoa synttärilahjaksi hyvää terveyttä (joka on sillä ainakin tähän mennessä ollut, joten jatkukoon samalla tavalla) ja sen loppu elämän kestävää onnea.
Vielä kerran, PALJON ONNEA KULLANNUPPULLE!

_________

Tietysti synttäreitä juhlittiin asianmukaisella tavalla, vaikkakin hieman ideat menivätkin mönkään. En kerennyt käymään kaupassa tai leipomaan kakkua, sillä olen ollut koko päivän kipeänä kotona. Sen sijaan viime viikonloppuna Ruotsista tuliaiseksi ostettu vinkulelu sai toimia lahjana yhdessä Hennan jättimäisen käärmepehmolelun kanssa, jonka Henna ystävällisesti luovutti Tarun käyttöön. Lisäksi Henna valmisti Tarulle kolmen ruokalajin illallisen, johon siis kuului alkuruokaa bratwurstista ja kurkusta, pääruoka lihapullasta ja tomaatista sekä jälkiruoka juustosta koristeltuna kaurahiutaleilla.

Lopuksi vielä pari kuvaa 5-vuotiaasta synttäri sankaristamme!