Kesä alkaa taas pian olla lopuillaan, joten tässä kohtaa olisi varmaan oikea aika hieman kerrata kesän tapahtumia.

Kesäkuussa ei sinäänsä ollut mitään muuta ihmeellistä kuin oma kotiinpaluuni. Jälleenäkeminen Tarun kanssa 10 kuukauden jälkeen oli kyllä jo kauan etukäteen odotettu tapahtuma. Taru oli tullut lentokentälle vastaan perheeni kanssa ja hetki sillä kyllä tuntui kestävän ennen kun se tajusi ketä se nyt siinä oikein katseli. Kuten arvata saattaa, vuoden poissaolon jälkeen Taru otti minut ihan yhtä lämpimästi vastaan kuin jos olisin ollut poissa vain päivän. Kuitenkin ilmassa oli ensimmäisen viikon aikana ehkä pientä jäykkyyttä eikä Taru oikein totellut minua yhtä hyvin kuin aikaisemmin.

Heinäkuu vierähtikin sitten purjehtiessa. Taru ei ole siitä niin kamalan innoissaan. Se ei tykkää ollenkaan veneen kallisteluista, vaan lähinnä kyyhöttää surkean näköisenä sohvalla ja tärisee. Jonkun on kokoajan oltava Tarun kanssa. Mikäli kaikki ovat ulkona, istuu Taru kannelle johtavien portaiden edessä odottamassa että joku nostaisi senkin kannelle. Se ei nimittäin uskalla veneen liikkuessa nousta itse portaita, sillä se on muutaman kerran liukastunut ja pudonnut alas... Laiturissa oleminen on Tarusta kumminkin ihan kivaa. Varsinkin kun tämä kesä on ollut nyt niin aurinkoinen. Auringonotto kuuluu Tarun suosikkeihin, mutta yhdistettyna Tarun huonoon tapaan eli siihen, ettei se suostu oikein juoda, oli tänäkin kesänä lämpöhalvaus pariinotteeseen aika lähellä. Taru nauttii myös maihin pääsystä, jolloin se pääsee nuuhkimaan uusia maisemia. Tänä kesänä Taru pääsikin käymään synnyinmaassaan eli Ruotsissa asti!

Heinäkuun viimeinen viikko taisikin olla Tarun loman kohokohta. Nimittäin kotiuduttuamme veneeltä, lähdimme saman päivän iltana kohti Keski-Suomessa sijaitsevaa kesämökkiämme. Mökillä Taru saa juosta vapaana mielinmäärin, kaivella maata ja metsästää ties mitä pikkujyrsijöitä. Tulipa Tarulle oikein vieraitakin: sekarotuinen Pessi-koira omistajineen tulivat käymään kylässä. Pessi on syntynyt Tarua vain noin kuukauden aikaisemmin, joten ne ovat olleet kaveruksia ihan pikkupennuista lähtien. Nykyisin meno on tosin rauhoittunut, mutta yhä ne jaksoivat kirmailla ja riehua kymmenisen minuuttia heti alkuunsa. Sen jälkeen molemmat ottivat rennosti eivätkä juurikaan enää leikkineet sen visiitin aikana. Omituista, että kummankin ollessa nuorempia, saattoi tuo heti alkanut riehuminen kestää vaikka kaksi päivää putkeensa, mutta vuosi vuodelta se käy vaan lyhyemmäksi. Silti leikki on ihan yhtä vauhdikasta, äänekästä ja nopeaa.

Elokuun alussa tulimme sitten takaisin kotiin, mutta edessä oli Tarun kannalta vielä yksi kesäjuttu, nimittäin pihakoirien leiri. Ajatella, nyt on Tarukin sitten päässyt käymään ihkaoikealla leirillä! Leiri kesti perjantaista sunnuntaihin (5.-7.8) ja paikkana oli Tammelan Rottishovi. Leirin ohjelmaan kuului agilityä ja rally ToKoa. Pääsinpä siinä itsekin testaamaan Tarun ohjausta näin vuoden tauon jälkeen. Valitettavasti on kyllä aika selvää, ettei Taru mikään agilitykoira ole. Sitä kun ei tuo hyppääminen oikein innosta. Pussi, putki, puomi ja muut kontaktit menevät varsin vauhdikkaasti, mutta hyppääminen ei vain onnistu. Kunpa edes tietäisi mistä tuo hyppäämättömyys oikein johtuu... Mitään terveydellistä syytä ei pitäisi olla. Rally ToKo oli meille ihan uusi tuttavuus, mutta varsin kivaltahan se vaikutti. Sateinen sää vaikutti hieman Tarun työskentely intoon, mutta hauskaa taisi silti olla niin koiralla kuin ohjaajallakin. Tarusta tietysti mikätahansa, mistä saa nameja on ihan jees. Tarun mielestä leirin paraspuoli taisi kuitenkin olla muut pihakoirien omistajat. Taru rakastaa olla huomion kohteena, etenkin jos huomiota osoitetaan rapsuttelulla. Siellä se nautti monien ihmisten rapstuksista ja silityksistä. Leiri huipentui sunnuntaina vuosittaiseen pihakoirien Open Show'n, jonne oli tänävuonna ilmoittautunut 63 pihakoiraa. Ennätysmäärä siis. Ja kyllä se kuulkaa siltä tuntuikin, nimim. emmi, joka kuvasi joka ikisen koiran. Henna ja Taru kävivät pyörähtämässä junnuissa sijoittuen kolmansiksi. Itse näyttelykehässä sai Taru ERIn ja sijoittui valioluokan kolmanneksi. Hienosti siis meni. Ensivuonna päästääkin sitten kisaamaan jo veteraaneissa, ei kyllä uskoisi! Vielä Tarulla on kuitenkin ennen vanhuuteen siirtymistä jäljellä muutama näyttely tämän vuoden puolella, mutta on se silti omituista ajatella, että meidän pieni vauva on kohta vanhus. Eilen kävin ostamassa ensimmäisen veteraanien ruuan ja kyllä se kirpaisi.

Kuvia pihakoirapäiviltä löytyy täältä.

kuin niin muka 7 ja puol? ihan nuorekkaaltahan se näyttää ;)